Mitä tameshigiri on?
Jokainen japanilaisten katanoiden harrastaja on luultavasti törmännyt sanaan tameshigiri, joka kirjoitetaan joskus myös tameshi giri. Mitä sana oikeastaan tarkoittaa? Millainen synkkä historia siihen liittyy? Käytetäänkö termiä ja harjoitetaanko lajia edelleen? Tässä artikkelissa käymme läpi tameshigirin merkityksen, historian ja nykyiset käytännöt.
Mitä tameshigiri tarkoittaa?
Tameshigiri eli japanilaisin merkein 試切 tarkoittaa koeleikkausta. Nimensä mukaisesti siinä arvioidaan terän laatua leikkauskokeen avulla. Näin voidaan selvittää, vastaako miekan leikkauskyky odotuksia. Japanilaisen miekan laadun testaamisesta käytetään myös nimeä kiridameshi.
Perinne juontaa juurensa samuraiden, Japanin soturiluokan, aikaan. Tameshigiriä harjoitetaan edelleen, mutta sen luonne on muuttunut. Nykyään huomio kohdistuu yleensä enemmän harjoittelijan taitoihin, liikkeisiin ja tekniikkaan kuin itse katanaan.
Tameshigiri sekoitetaan usein battōdōhon, miekanvetämisen ja leikkaamisen taitoon. Näitä erotettaessa tameshigirin alkuperäinen painopiste oli terän laadussa, kun taas battōdōssa keskeistä on miekan käyttäjän tekniikka. Toinen lähtökohta liittyy siis välineeseen ja toinen sen käyttöön kamppailutaitona.
Tameshi giri: vanha koetusmenetelmä

Tameshigiri yleistyi erityisesti Edo-kaudella, 1600-luvun alusta vuoteen 1868. Kokeilla arvioitiin varsinkin katanoita ja wakizasheja eli daishōksi kutsutun miekkaparin aseita. Samurai saattoi testata tulevan aseensa leikkauskykyä omaan käyttöönsä. Hän saattoi tehdä kokeita myös daimyōnsa pyynnöstä, jolloin arvioitiin lääninherran joukkoja varten valmistettuja miekkoja.
Tuolloin koeleikkauksissa käytettiin myös ihmisruumiita, joita asetettiin päällekkäin. Useimmiten kyse oli teloitettujen tai mestattujen rikollisten ruumiista. Historiallisissa kertomuksissa tunnetaan myös sivullisiin kohdistuneita hyökkäyksiä. Ohikulkijoihin kohdistuneesta väkivallasta käytetään nimitystä tsujigiri, kirjaimellisesti ”leikkaaminen tienristeyksessä”.
Eri miekkoja testattiin eri kulmista tehdyillä leikkauksilla. Jokaisella leikkaussuunnalla oli oma nimensä. Esimerkiksi ylhäältä alaspäin tehtävää pystysuoraa leikkausta kutsuttiin nimellä kami tatewari ja vastakkaiseen suuntaan tehtävää nimellä shimo tatewari. Kokeen tulos saatettiin merkitä terän ruotoon, nakagoon eli 茎-merkinnällä tunnettuun osaan. Merkintä voitiin tehdä viilalla tai kaivertaa pystysuoraksi tekstiksi, jossa kerrottiin päivämäärä, kokeen suorittaja ja leikkauksen tulos.
Ruumiskokeissa kohteet asetettiin noin yhden shakun eli 30 senttimetrin korkuiselle hiekkakorokkeelle, jota kutsuttiin nimellä dodan. Neljä bambutukea piti ne paikoillaan. Tätä tukirakennetta kutsuttiin hasamitakeksi. Terän suorituskykyä kuvattiin leikattujen ruumiiden määrällä ja leikkauksen syvyydellä. Kertomusten mukaan jotkut arvostetut sepät saapuivat seuraamaan valmistamiensa terien kokeita valkoisessa juhlakimonossa. Terän epäonnistumista pidettiin niin suurena häpeänä, että näihin kertomuksiin liittyy myös seppuku, rituaalinen itsemurha.
Tameshigiri nykyään

Nykyään ihmisruumiiden käyttäminen tällaisiin kokeisiin ei tietenkään ole hyväksyttävää. Tameshigiri on muuttunut perusteellisesti: harjoittelussa käytetään olki-, kaisla- tai riisiolkikimppuja. Joskus kimppuun lisätään bambunvarsi tuomaan vastusta. Bambulla on kuitenkin omat erityispiirteensä, ja sitä leikataan tavallisesti noin 45 asteen kulmassa. Muista suunnista leikkaaminen voi olla huomattavasti hankalampaa.
Muita kasvinvarsia ei yleensä käytetä, sillä joidenkin kasvien nesteet voivat vahingoittaa terää. Vaikka verkossa näkyy videoita hedelmien ja vihannesten leikkaamisesta, perinteisessä harjoittelussa käytetään tarkoitukseen sopivia olkirullia tai mattoja. Ne liotetaan vedessä ja valutetaan ennen käyttöä. Mattojen tulee olla puhtaita ja vailla metallikiinnikkeitä. Näin niitit, rautalanka tai hiekanjyvät eivät pääse vahingoittamaan katanan terää.
Turvallisuus on jokaisen leikkausharjoituksen ehdoton edellytys. Tameshigirin harjoitusalueeseen tulisi suhtautua yhtä vakavasti kuin ampumarataan, ja kulkua sekä katsojien sijoittumista on valvottava tarkasti. Katsojien tulee pysyä riittävän kaukana. Miekka voi vahingossa irrota otteesta ja lentää useita metrejä. Terävän japanilaisen miekan kohdalla seuraukset voivat olla erittäin vakavat.
Siksi ketään ei saa olla maalilinjan etupuolella eikä sen sivuilla vaaravyöhykkeessä. Myös takana olevien katsojien on pidettävä riittävä etäisyys harjoittelijoihin. Varakohteet ja leikkausjätteet säilytetään erillään, ja miekat sekä puhdistusvälineet asetetaan pöydälle tai tarkoitukseen sopivalle alustalle. Näin vähennetään sekä tapaturmien että välinevaurioiden riskiä.
Myös aseen kunnosta on huolehdittava, sillä harjoituskohde on kostea. Kosteaa tai likaista terää ei työnnetä takaisin sayaan eli tuppeen, ja harjoituksen jälkeen tehdään huolellinen puhdistus. Harjoitusalue rajataan selvästi. Kunkin kohteen luona avustaja vastaa maton kiinnittämisestä telineeseen ja leikkausjätteiden poistamisesta ohjaajan ohjeiden mukaan.
Harjoitusta johtaa pätevä opettaja, esimerkiksi vähintään shoden-tason opettaja kyseisen koulukunnan käytäntöjen mukaisesti. Hän koordinoi toimintaa, valvoo turvallisuutta ja varmistaa jokaisen sijainnin. Jos tilanne muuttuu vaaralliseksi, hän keskeyttää harjoituksen komennolla ”seis” tai ”yame”, ja kaikki pysähtyvät, kunnes turvallisuus on palautettu. Miekan käsittely ja erityisesti tameshigiri edellyttävät varmaa katanan hallintaa. Jotkin koulukunnat sallivat harjoittelun vain yūdanshoille eli dan-arvon saavuttaneille, kun taas toisissa edellytetään vähintään kahden vuoden aiempaa harjoittelua.
Samuraihin ja erityisesti heidän miekkoihinsa liittyy Japanissa runsaasti perinteitä. Myös tameshigirillä on omat sääntönsä ja opetuskäytäntönsä, ja sitä harjoitetaan taitolajina. Japanilaisessa kulttuurissa nykyisyys ja vanhat rituaalit kohtaavat kiinnostavalla tavalla. Samuraiden soturiajasta periytyvä katanan käyttö on muuttunut aikojen mukana, ja niin myös tameshigiri on säilynyt nykypäivään.
